Ilmakuvaustekniikka

Lennokkitekniikasta

Kuvauslennokkeina olen käyttänyt slovakialaisia RivaModels-sähköliidokkeja, kärkiväliltään 2,6 metristä Tangoa ja 2-metristä Sensoria, joka jo kantaa n. 160grammaisen pokkarin hienosti. Tango jopa nousee pokkariun kanssa termiikissä ja taitaisi kantaa jopa kevyen, 600grammaisen järjestelmäkameran. Nämä kevytrakenteiset kilpailuliidokit ovat kestävyydeltään huonoja, eikä soveltuvuus tuulisen keliin ole parhaimmasta päästä. Sillä lennetään mitä on, ja nuoruuden lennokkiennäpräyskokemuksesta on näiden kanssa iloa: osaa korjata sen minkä rikkoo. Joskus korjattavaa on enemmänkin, kuten tästä linkistä voi nähdä. Kisaliidokkien hyvänä puolena voi pitää tehokasta jarrulaippaa, jolla kone saadaan laskeutumaan hieman pienemmälle pläntille, ilman jarrua tämmöinen liidokki kun tuppaa liiiitääämäääännn...

Kameratekniikasta

Olen käyttänyt ilmakuvauksissa pääasiassa Fuji F30 pokkaria. Hyvänä puolena kameralla on pikkupokkariksi suuremmanpuoleinen kenno, hyvät hämäräkuvausominaisuudet ja nopea reagointi. Kuvausviiveet ovat luokassaan hyvällä tasolla, kuten yleinen kuvanlaatukin. Kameramalli on jo wanha, eikä niitä kaupasta enää saa, mikä on surullista. Huonoina puolina, saatavuuden lisäksi, on optisen vakaajan puute, esiintyöntyvä objektiivi ja ei-niin laajakulmainen optiikka. Ohjaan kameraa sähkömekaanisesti, eli radio-ohjattu servo painaa kameran laukaisinta aina haluttessa. Jos lennokin pystyykin usein korjaamaan hieman rajumman laskun jälkeen, samaa ei aina voi sanoa kamerasta.

Senso kovan laskun jälkeen.
Kamera kovan laskun jälkeen.
Remontin jälkeen. Tango jälleen elementissään.